Ruususen unta

Kirjahaasteen 12. päivänä tehtävänä on esitellä kirja, joka muistuttaa eniten elämääni. Joku tosi tylsä opus, arvelette ehkä. Koska mulla on asiasta sisäpiirin tietoa, ajattelen pikemminkin sellaista kirjaa, missä voi tapahtua mitä tahansa. Ja ehkä sellaista, missä sankaritar saa mitä haluaa, koska ymmärtää haluta, mitä saa. Mutta mikä se sellainen kirja olisi? Ja miten sitä edes voisi valita, koska kuka haluaa sulkea elämänsä kansien väliin? Kirja on valmis pakkaus, elämä ei.

Yhdistän tähän haasteeseen seuraavan: kirja jonka päähenkilö muistuttaa eniten itseäni. Olisiko se joku, joka ymmärtää haluta, mitä saa? Vai pikemminkin joku, jonka sopii varoa, mitä toivoo, koska toiveilla on taipumus toteutua?

Pitkään kuvittelin, että olen elämässäni vain ajelehtinut tilanteesta toiseen tai jopa antanut toisten tehdä tärkeitä päätöksiä puolestani. Pitkäaikainen ystäväni herätti minut vihdoin huomaamaan, että elän juuri sellaista elämää kuin olen halunnutkin. Tieni ei ole edennyt suoraan kohti kirkkaana siintävää päämäärää, vaan olen päässyt tähän monien mutkien kautta, mutta tässä kuitenkin olen: Mulla on iso perhe ja saan asua kaupungissa vuokralla, kuten olen haaveillut. Eksän kanssa joskus parempina päivinä palloteltiin sijaisperheenä toimimista, ja nykyisessä uusioperheessäni olen sijaisäiti yhdelle pikkuisen kaltoin kohdellulle lapselle. Olen töissä kolmannella sektorilla, saan edistää työssäni asioita, joita pidän tärkeinä, ja toimittajana olen jopa yhdessä lapsuuteni unelma-ammateista. Puuttuisi enää, että tukkani muuttuisi luonnonkiharaksi.

Minua muistuttava päähenkilö on L. M. Montgomeryn Sinisen linnan Valancy Stirling. Montgomery on loistava kirjoittaja, yhtä aikaa pisteliään ironinen ja lempeän ymmärtäväinen ja vieläpä hauskakin. Valancy tuhlaa nuoruuttaan vanhanapiikana, sukulaistensa käskyläisenä, ainoana pakopaikkanaan mielikuvituksen sininen linna. Vasta kun hän kuvittelee pian kuolevansa, hän murtaa pelon kahleet ja alkaa elää omaa elämäänsä. Vaan mitäpä tapahtuu, kun Valancy huomaa, että hän on saanut kaiken mitä on halunnut? En kerro enempää, lukekaa itse, jos että tätä klassikkoa vielä tunne.

Huolista ja murheista huolimatta elämä on hyvää. Välillä pelkään herääväni ja huomaavani, että se olikin vain unta.