Violet halusi jo ajat sitten tietää tavallisten ihmisten tyyleistä.
Minun tyylini on farkku. Ne on mulla jalassa melkein aina. Paitsi silloin, kun olen pukeutunut farkkuhameeseen. Kesäkuumalla suosin puuvillamekkoja, mutta heti kun vähän viilenee, kaivan farkut taas esiin, ja se on kuin jälleennäkeminen vanhan ystävän kanssa.
Kun olin nuori ja epävarma, käytin asiallisemmissa työtilaisuuksissa jakkupukua, mutta ne ajat ovat takana. Jos on pakko, pukeudun mustiin suoralahkeisiin puuvillahousuihin ja siistiin neuleeseen. Muuten mulla on töissäkin aina farkut. Joskus talvella sammarit, mutta nekin ovat oikeastaan farkut.
Farkut ovat yleensä siniset, ja yläosan väreinä käytän etenkin mustaa, mustaa ja mustaa. Saatan käyttää myös vaaleansinistä, khakivihreää ja ruskean sävyjä. Jos tunnen oloni oikein repäiseväksi, tumma violetti käy ja jopa punainenkin pieninä annoksina.
Kuten Violet myös minä tuntisin oloni hyvin epämukavaksi, jos olisin pukeutunut päästä varpaisiin samanmerkkisiin vaatteisiin tai ylipäätään mihinkään sliipattuun asukokonaisuuteen. Asussa pitää olla vähän epäyhtenäisyyttä, jokin pieni koukku. Tykkään myös siitä, että vaatteet kertovat tarinoita. Nykyisin matkustelen aika harvoin, mutta yritän aina ostaa matkamuistojen sijaan vaatteita. Samasta syystä pidän kirppisvaatteista. On kiva kävellä kadulla, peilata itseään näyteikkunasta ja muistella, mistä mikäkin vaate on. Joo, olen vähän höpö. Yrittäkää kestää.
Tämä juttu on vielä tärkeä: joko yläosan tai alaosan pitää olla istuva - mutta ei missään tapauksessa sekä että. Käytän usein hyvin kapealahkeisia housuja ja pitkiä, löysiä yläosia, varsinkin talvella, koska ne näyttävät hyviltä saappaiden kanssa. Pidän myös tyköistuvista paidoista, mutta niiden kanssa pitää olla väljemmät housut.
Olen onnistunut kirjoittamaan näin pitkään mainitsematta kenkiä! (No okei, mainitsin saappaat, mutta vain kerran, joten sitä ei lasketa.) Aaltoja ~~~! Niistä voisin kirjoittaa vaikka romaanin, mutta päästän teidät pälkähästä ja totean vain painokkaasti: ken-gät! Ne ovat asun kuin asun kulmakivi.
Taidankin mennä järjestelemään kenkähyllyjäni. Jos oisin sikarikas, kukaan ei puhuisi mitään Imelda Marcosista, ainakaan sen jälkeen kun olisi nähnyt meikäläisen kenkä-mansionin. Heippa!
P. S. Tästä eteenpäin napsin otsikot Erinin Hunningolla-levyltä. Ei aavistustakaan, onko hyvä levy, mutta kyllä varmaan, miksi ei olisi.
