5.6.11

Vanha nainen hunningolla

Violet halusi jo ajat sitten tietää tavallisten ihmisten tyyleistä.

Minun tyylini on farkku. Ne on mulla jalassa melkein aina. Paitsi silloin, kun olen pukeutunut farkkuhameeseen. Kesäkuumalla suosin puuvillamekkoja, mutta heti kun vähän viilenee, kaivan farkut taas esiin, ja se on kuin jälleennäkeminen vanhan ystävän kanssa.

Kun olin nuori ja epävarma, käytin asiallisemmissa työtilaisuuksissa jakkupukua, mutta ne ajat ovat takana. Jos on pakko, pukeudun mustiin suoralahkeisiin puuvillahousuihin ja siistiin neuleeseen. Muuten mulla on töissäkin aina farkut. Joskus talvella sammarit, mutta nekin ovat oikeastaan farkut.

Farkut ovat yleensä siniset, ja yläosan väreinä käytän etenkin mustaa, mustaa ja mustaa. Saatan käyttää myös vaaleansinistä, khakivihreää ja ruskean sävyjä. Jos tunnen oloni oikein repäiseväksi, tumma violetti käy ja jopa punainenkin pieninä annoksina.

Kuten Violet myös minä tuntisin oloni hyvin epämukavaksi, jos olisin pukeutunut päästä varpaisiin samanmerkkisiin vaatteisiin tai ylipäätään mihinkään sliipattuun asukokonaisuuteen. Asussa pitää olla vähän epäyhtenäisyyttä, jokin pieni koukku. Tykkään myös siitä, että vaatteet kertovat tarinoita. Nykyisin matkustelen aika harvoin, mutta yritän aina ostaa matkamuistojen sijaan vaatteita. Samasta syystä pidän kirppisvaatteista. On kiva kävellä kadulla, peilata itseään näyteikkunasta ja muistella, mistä mikäkin vaate on. Joo, olen vähän höpö. Yrittäkää kestää.

Tämä juttu on vielä tärkeä: joko yläosan tai alaosan pitää olla istuva - mutta ei missään tapauksessa sekä että. Käytän usein hyvin kapealahkeisia housuja ja pitkiä, löysiä yläosia, varsinkin talvella, koska ne näyttävät hyviltä saappaiden kanssa. Pidän myös tyköistuvista paidoista, mutta niiden kanssa pitää olla väljemmät housut.

Olen onnistunut kirjoittamaan näin pitkään mainitsematta kenkiä! (No okei, mainitsin saappaat, mutta vain kerran, joten sitä ei lasketa.) Aaltoja ~~~! Niistä voisin kirjoittaa vaikka romaanin, mutta päästän teidät pälkähästä ja totean vain painokkaasti: ken-gät! Ne ovat asun kuin asun kulmakivi.

Taidankin mennä järjestelemään kenkähyllyjäni. Jos oisin sikarikas, kukaan ei puhuisi mitään Imelda Marcosista, ainakaan sen jälkeen kun olisi nähnyt meikäläisen kenkä-mansionin. Heippa!

P. S. Tästä eteenpäin napsin otsikot Erinin Hunningolla-levyltä. Ei aavistustakaan, onko hyvä levy, mutta kyllä varmaan, miksi ei olisi.

5 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Mun mielestäni toi Erinin Vanha nainen hunningolla on ihan uskomattoman huono kappale, mutta ilmeisesti kuulun taas johonkin vähemmistöön.

Tyylistä voisin itsekin joskus kirjoitella, jos vaan saisi koottua keskittymiskyvyn yhteen ja samaan paikkaan riittävän pitkäksi aikaa. Voi olla, että sitä saa odotella hetken.

kukkis kirjoitti...

No mut hei, Erin! Se nyt vaan on ihku. Mua vähän ärsyttää osa ton biisin sanoista, mutta muuten se on korvamadoksi ihan ok. Levyn muita biisejä en ole kuullut.

Tyylipostaus, ehdottomasti!

Jos joku sattuisi tänne kommenttilootaan asti eksymään, jättäkää ihmeessä puumerkkinne, mutta älkää pahastuko, jos en heti vastaa. En ole hunningolla, ihan vaan lomasella, jonka aikana en aikonut luuhata netissä.

Zepa kirjoitti...

Oon tosi onnellinen ettei meillä töissä tarvi P-P-Pukeutua. Toisaalta, jos haluaa, SAA P-P-Pukeutua!

Mie tykkään matkoilla mennä aika resuissa etteivät suotta yritä ryöstää. Kuka sitä ny kassialmaa ryöstäisi :-D

Tiina kirjoitti...

Joo, no. Mulla ei ole mitään tunteita Eriniä kohtaan. Ainakaan positiivisia. Joten tästä ehkä näkemysero. :D

Kuulin sen biisin ekan kerran jonkinlaisena live-vetona ja ajattelin silloin, ettei Erin ole mikään erityisen hyvä laulaja saati että ilman Nylon Beatin tuomaa nostetta olisi koskaan päässyt levyttämään noin keskinkertaista biisiä. Tai ylipäänsä mitään.

Mutta kuten sanottua, kuulun ilmeisesti johonkin vähemmistöön. Enkä tarkoita dissata kenenkään musiikkimakua, jotenkin nyt oli vain pakko päästää tämä ulos näppikseltä. ;D

kukkis kirjoitti...

Zepa, kultakorut pitää ainakin jättää kotiin, kun lähtee matkalle. Ei niin että mulla niitä olisi muutenkaan ...

Jotenkin tuntuu, että työelämän pukeutumissännöt ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana menneet rennompaan suuntaan ja hyvä niin.

Tiina, saa avautua! Ei vedetä hernettä nenään. Ei mullakaan ole mitään syvempiä tunteita Eriniä kohtaan. On se musta silti parempi kuin Jonna.