Viime vuosina elämäni on ollut melko vaiherikasta. On ollut aviokriisiä, eroa, uusia miehiä ja vauvoja, hulluja sukulaisia jne. Tollompi voisi luulla, että olisin karaistunut enkä ihan pienestä hätkähtäisi.
Näköjään olen kuitenkin onnistunut tähän asti olemaan lunki ja stressitön. Viime viikko nosti stressilukemat pilviin, ja se tuntuu edelleen, vaikka tilanne on ohi ja kaikki hyvin.
En muistanutkaan, että jokainen uusi kriisi nostaa vanhat ahdistukset pintaan. En myöskään muistanut, miten väsyneeksi ihminen tulee kovan henkisen rääkin jälkeen. Mieli tekisi vain nukkua ja ehkä tehdä hitaita kävelylenkkejä. Aloitekyky on nollassa, koti saa repsottaa, ja helponkin asian hoitaminen tuntuu mahdottoman työläältä. Katselen tänään erääntyviä laskuja ja toivon, että pankki ymmärtäisi lähettää rahat oikeaan paikkaan ilman että mun tarvii tehdä mitään. Siirrän vähemmän kiireisiä asioita kahden päivän päähän, koska sitä pidemmälle sisäinen kalenterini ei yksinkertaisesti ylety. Keskiviikkona voin taas siirtää niitä eteenpäin perjantaille. Olen nääs kuullut, että senniminenkin päivä on allakassa.
Vaikka sisäinen ajanlasku olisikin rikki, aika osaa laskea ihan itse itsensä. Se kuluu ja etenee vääjäämättä. Onneksi. Jonain aamuna herään ja huomaan, että tämäkin väsy on historiaa.
3 kommenttia:
En ihmettele.
Tuo ed. kirjoituksen juttuhan on aivan saatanan hyytävä. Olisin täysin pilalla ja rikki, minulle käy kovin helposti niin.
Toivottelen täältä sinulle kaikkia hyviä asioita ja pankille pitkähermoisuutta ja sellaista.
Luonnollinen reaktio tuo unenkaipuu ja asioiden lojuuttaminen ja siirto. Ainakin olet terve!
Mää täällä yksin...
Hyvää joulua sinne. Meistä tulee kai ens vuonna taas työkavereita ellen väärin ymmärtänyt?
Joo, tulee! Oon näköjään taas laiminlyönyt blogia, vaikka ennen joulua mulla oli vaikka mitä hyviä ajatuksia siitä, mitä tänne kirjoittaisin ... Kiva kuitenkin että kävit huutelemassa :)
Lähetä kommentti