16.11.08

Meri on mantereita ympäröivä laaja ja yhtenäinen suolavesikerros

Vene nostettiin viime viikonloppuna.

Olemme käyneet veneilemässä vielä aika myöhäänkin syksyllä. Iltaisin meri on siniharmaa ja aallot liukaspintaisia, mieleen tulee sula lyijy, vaikka en tiedäkään, miltä se näyttää. Veneen peräaalloissa ratsastaa vaahtohevosia.

Kallio ja meri karistavat painot sydämestä ja suoristavat ryhdin. Niissä on jotain vakaata, rauhoittavaa ja riemukasta. Pääsee palaamaan perusasioiden äärelle. Sitä paitsi savusilakka on jumalten ruokaa.

Yhtenä lauantaina kävimme Pihlajasaaressa. Ulkoreunan kalliolla taas oikein tunsin, kuinka hartiat putosivat paikoilleen, järki selkeentyi ja mieli tervehtyi. Sellaiseen paikkaan pitäisi päästä vähintään kerran viikossa. Muun hyvän lisäksi saimme nähdä mahtavan auringonlaskun. Meri loisti kultaisena ja kaupunki melkein paloi. Häikäisevän hienoa.

Tässä täytyisi tietysti olla kuva, mutta uskokaa pois: ei se kumminkaan tekisi oikeutta maisemalle. Sulkekaa silmänne ja kuvitelkaa. Joko tuntuu merituuli?

3 kommenttia:

violet kirjoitti...

tuntuu - ja vaikka on hiukan viileä se, niin silti mieluinen.

Kyllä vene pitäis olla.(ja joku joka osaa sitä ajaa ja tietää aina miten karit väistellään)

Eero kirjoitti...

Toimii paremmin ilman kuvaa.

Näen mielessäni vaahtohevoset peräaallokossa, lisäksi aistin suolaisen veden ja merituulen.

kukkis kirjoitti...

Hienoa, että täällä on liikkeellä ihmisiä, joiden mielikuvitus pelaa. Minulle ei valitettavasti kuvitteleminen tahdo riittää, vaan joskus on pakko päästä ihan aidon asian äärelle. Pakko myöntää, vene on jees.