Kirsti Manninen totesi tässä taannoin jossain akkainlehdessä* meidän kaikkien tunteman tosiasian: jos haluaa (avio)liittonsa kestävän, täytyy valita puolisonsa uudestaan joka aamu.
Ei myöskään ole pahitteeksi, jos yrittää silloin tällöin ilahduttaa puolisoaan ja välttää niitä asioita, joiden tietää ärsyttävän tätä. YLEn nettisivuilla* on ihastuttava parisuhdeakatemia, jossa sanotaan muun muassa, että kumppanin ilahduttaminen voi laukaista hyvänsuuntaisen noidankehän.
Näinhän se on. Toista ei voi muuttaa mutta omaa käytöstään voi. Tätä voi testata ihan vieraidenkin ihmisten kanssa, jos ei kotona kehtaa. Hymyilemällä saa usein hymyjä ja sitä rataa.
Ihmisten väliset asiat ovat periaatteessa helppoja ja itsestään selviä, mutta käytännön oteutus joskus ontuu. Kyllähän nämä tietää, mutta pieni muistutus ei koskaan haittaa. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
* Lähdeviitteet kohdillaan kuten aina. Googlatkaa, jos kiinnostaa.
15.9.11
14.9.11
Ootte idioottei
No ette kyllä oo! Mutta mitä siitäkin tulisi, jos mä päättäisin ottaa otsikot Hunningolla-levyn biiseistä ja sitten en ottaisikaan. Kaaosta ja anarkiaa. Eihän me niitä haluta, eihän?
Niiden sijaan me halutaan omenapiirakkaa, koska se auttaa lähes kaikkeen. Tein vahingossa viikonloppuna sikahyvää piirakkaa, joka oli vielä terveellistäkin, koska huushollissa ei ollut ollenkaan vehnäjauhoja ja jouduin tyytymään luomugrahamjauhoihin. Viimeistelin tervellisyyden demerara-sokerilla. Lasten mielestä piiras oli "karkkia", ja sehän on korkein kiitos, minkä heiltä voi saada.
Koska ette oo idioottei vaan ihania ihmisiä, jotka ansaitsevat elämäänsä kaikkea hyvää, jaan vahingossa syntyneen reseptin teidän kanssanne. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, oikeastaan kyseessä on mamman marjapiiras, jossa marjat on korvattu omenoilla ja kaikki valkoinen paitsi kermaviili jollain muulla.
Kukkiksen piirakka
Pohja:
100 g voita
1 dl demerara-sokeria
1 muna
2,5 dl grahamjauhoja
1 tl (tai vähän reilu) leivinjauhetta
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna ja jauho-leivinjauheseos. Levitä taikina vuokaan.
Täyte:
muutama kotimainen omppu viipaleina tai kuutioina
1 tlk kermaviiliä
1 muna
vajaa 0,5 dl demerara-sokeria
reilu 1 tl vaniljasokeria
Heittele omput taikinapohjan päälle. Yhdistä muut täyteaineet ja kaada omppujen päälle vuokaan. Paista parissasadassa asteessa puolisen tuntia.
Älkää tehkö niin kuin minä tein -sarjastamme vielä ylimääräinen vinkki: kananmunan kuori menee kompostiin ja sisältö leivontakulhoon. Ei toisin päin.
Niiden sijaan me halutaan omenapiirakkaa, koska se auttaa lähes kaikkeen. Tein vahingossa viikonloppuna sikahyvää piirakkaa, joka oli vielä terveellistäkin, koska huushollissa ei ollut ollenkaan vehnäjauhoja ja jouduin tyytymään luomugrahamjauhoihin. Viimeistelin tervellisyyden demerara-sokerilla. Lasten mielestä piiras oli "karkkia", ja sehän on korkein kiitos, minkä heiltä voi saada.
Koska ette oo idioottei vaan ihania ihmisiä, jotka ansaitsevat elämäänsä kaikkea hyvää, jaan vahingossa syntyneen reseptin teidän kanssanne. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, oikeastaan kyseessä on mamman marjapiiras, jossa marjat on korvattu omenoilla ja kaikki valkoinen paitsi kermaviili jollain muulla.
Kukkiksen piirakka
Pohja:
100 g voita
1 dl demerara-sokeria
1 muna
2,5 dl grahamjauhoja
1 tl (tai vähän reilu) leivinjauhetta
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna ja jauho-leivinjauheseos. Levitä taikina vuokaan.
Täyte:
muutama kotimainen omppu viipaleina tai kuutioina
1 tlk kermaviiliä
1 muna
vajaa 0,5 dl demerara-sokeria
reilu 1 tl vaniljasokeria
Heittele omput taikinapohjan päälle. Yhdistä muut täyteaineet ja kaada omppujen päälle vuokaan. Paista parissasadassa asteessa puolisen tuntia.
Älkää tehkö niin kuin minä tein -sarjastamme vielä ylimääräinen vinkki: kananmunan kuori menee kompostiin ja sisältö leivontakulhoon. Ei toisin päin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)